Etupiha | Juuriston väkeä | Maistiaisia | Pihapuhetta | Kosmoksen lemmikit | Valkosipuli | Rimmruu suosittelee | Yhteydenotto

Pihapuhetta

Parahin puutarhaponi,

olen suuri lintujen ystävä ja varsinkin keväisin iloitsen suuresti siitä, että tutut muuttolinnut palaavat puutarhaani.
Minusta tuntuu, että samat linnut pesivät pihallani vuodesta toiseen.
Miten ihmeessä pienet ja vähän suuremmatkin linnut osaavat suunnistaa tuhansien kilometrien päästä takaisin samoille pesimäpaikoille?

Nimim. Herra Nauru

Kävin keskustelun asiasta ystäväni Pertti Punarinnan kanssa. Itse matkustan ainoastaan kavioin, joten en ole lentomatkailun asiantuntija.
Pertti kertoi minulle seuraavaa: "me linnut käytämme hyväksemme ilmavirtoja ja seuraamme maapallon energeettisiä linjoja.
Tällaiset asiat ovat meille eläimille arkipäivää, sillä tunnemme näiden linjojen voiman kehossamme.
Lisäksi matkaamme usein parvissa, jolloin jokainen lintu tukee toistaan ja parven voima vahvistuu.
Meidät on ohjattu tuhansien vuosien ajan samoille seuduille, eikä sellainen perintö unohdu hetkessä".
Virallisen vastauksen lisäksi Pertti huikkasi vielä perääni, ettei erityisemmin pidä termistä "linnunaivo", jota kuulee joskus käytettävän.
Pertti ei ole koskaan tavannut yhtä ainoata ihmistä, joka olisi suunnistanut toiselta puolelta mannerta takaisin kotiin ilman ainoatakaan teknistä apuvälinettä.
Sen sijaan kaikki hänen tuntemansa muuttolinnut tekevät niin.






Hei Rimmruu,

luin jokin aika sitten lehdestä, että tuoreen itävaltalais-suomalais-unkarilaisen tutkimuksen perusteella puut näyttävät menevän lepoon yöaikaan.
Tutkijat havaitsivat lehtien ja oksien nuokahtavan asteittain siten, että alin piste saavutettiin muutama tunti ennen auringonnousua.
Aamulla puut palautuivat takaisin alkuperäiseen asentoonsa parissa tunnissa.
Mikä on sinun käsityksesi asiasta?

Nimim. Kuorsaako koivu?

Hei, kiitos kysymyksestä. Nimimerkkiisi viitaten en usko, että koivu tai mikään muukaan puu varsinaisesti kuorsaa, mutta lepoon ne kyllä vaipuvat.
Kaikki luonnossa lepää silloin kun on levon aika eikä mikään ole jatkuvassa kasvussa. Katsokaa vaikkapa kukkia ja puita.
Keväällä ne syöksähtävät kasvuun, kukkivat ja kukoistavat ja syksyn tullen kaikki siirtyy lepoon.
Onko siis ihme, jos esimerkiksi puut levähtävät yöllä? Niin pitäisi tehdä jokaisen. Kukatkin sulkevat kukintonsa valon vähetessä.
Ottakaamme kaikki osa meille tarjotusta ajasta lepona ja kukoistakaamme kun on sen aika.






Hei Rimmruu,

minulla on kissa, joka on kokenut kovia elämässään. Se on ilmeisesti viettänyt kulkukissan elämää ainakin pari vuotta ennen minulle tuloaan. Olen miettinyt, että montakohan elämää sillä on vielä jäljellä? Onko kissoilla todella yhdeksän elämää?

Nimim. Huolestunut kissanomistaja

Hei!
Ensinnäkin haluaisin lausua sinulle kiitokset siitä, että olet antanut kodin sitä tarvitsevalle.
Kissahan ei ole luonnonvarainen eläin, ei ainakaan meidän oloissamme.
Sanonta siitä, että kissalla olisi yhdeksän elämää, on vertauskuva sille, että kissat ovat hyvin sitkeitä.
Ne roikkuvat kiinni kaikilla tassuillaan ja kynsillään tilanteissa, jotka monelle muulle olisivat mahdottomia.
Meidän tulee muistaa, että jos otamme eläimen, vastuu siitä kestää koko eläimen eliniän.
Eläin ei ole lelu tai harrastusväline, jonka voi sysäistä nurkkaan tai heittää tienposkeen kun se ei enää huvita tai se ei ole enää söpö pentu.
Juttelin tästä asiasta sekä Sissin että Pormestarin kanssa. Ne ovat molemmat entisiä kulkukissoja, joilla oli suuri onni myötä.
Sissihän sai kodin Kertun luota ja Pormestarin pelasti aikanaan Fabian.
Molemmat sanoivat toisistaan tietämättä saman tärkeän asian: ”se, että kissa valitsee tietyn ihmisen omaksi ihmisekseen, on suurin kunnia, mitä ihminen voi koskaan saada”.






Hei juuristolaiset,

tulin väsyneenä messuilta kotiin... Riisuin vaatteet ja menin peiton alle ajatuksena ottaa pienet tirsat.
Toisin kävi. Otin uuden kirjaostokseni mukaan ja hetken päästä huomasin lukevani itselleni ääneen (eläytyen oikein kunnolla).
Tyytyväisyyden tunne valtasi minut ja suupielet nousivat pikkuhiljaa ylös. Kipukin helpotti.
Kiitos tästä kokemuksesta ja mukavista jutusteluista. Mukavaa alkavaa kesää,

t. Sudenkorento-Anne

Hei Anne ja kiitos palautteesta!
Minusta tuntuu, että jokaiselle ihmiselle tekisi hyvää silloin tällöin pieni annos Juuristoa.
Olen hyvin iloinen siitä, että olemme pystyneet välittämään sinulle hyvää oloa ja piristystä.
Toisaalta kun mietin asiaa syvemmin, eikö se pitäisi olla meidän kaikkien tehtävä; jakaa toisillemme positiivisuutta ja tukea?
Me täällä Juuristossa hassuttelemme usein, sillä meidän mielestämme elämässä parasta on nauru, hyvät ystävät ja puutarha.
Kun voimme nauraa puutarhassa hyvien ystävien kanssa, tuntuu, ettei elämästä puutu silloin mitään. Paitsi ehkä pari herkullista porkkanaa…
Me juuristolaiset olemme sitä mieltä, että olemalla yhteydessä juuriinsa ymmärtää elämän suuren kierron.
Silloin pienet murheet ja kolotukset tuppaavat häviämään. Myös nauru on lääkettä.
Olen huomannut, että nauravaiset ihmiset harvoin valittavat vaivojaan.
Kaikkien juuristolaisten puolesta kiitän kauniista sanoistasi ja toivon myös sinulle oikein hyvää kesää!
t. Rimmruu


Puutarhaponi Rimmruu © 2016