Etupiha | Juuriston väkeä | Maistiaisia | Pihapuhetta | Kosmoksen lemmikit | Valkosipuli | Rimmruu suosittelee | Yhteydenotto

Katkelmia Puutarhaponi Rimmruu - Kasvutarinoita Juuristosta -kirjasta

Kuuletko Juuriston kutsun

Olipa kerran, tai itse asiassa, onpa juuri nyt, tälläkin hetkellä, pieni kylä nimeltä Juuristo. Se on lähellä tai kaukana, aivan miten itse haluat. Tähän kylään ei voi matkata autolla tai hevosella, ei kävellen eikä lentäen. Sinne kuljetaan mielen polkuja pitkin. Matka voi olla pitkä, kestää useita vuosia tai olla elämänmittainen kokemus. Joskus, jos oikein kovasti haluamme ja tarve on suuri, Juuriston kylään voi päästä yhden kimalaisen siivenpäristyksen aikana.

Anna luonnon luokses tulla

"Kasvit ja eläimet eivät murehdi sitä, mitä ihmiset niistä ajattelevat. Me kaikki olemme osa suurta kokonaisuutta ja ymmärrämme, että jokaista pienen pientäkin palasta tarvitaan. Kasvit eivät peittele omaa erinomaisuuttaan. Ne ovat ylpeästi sitä mitä ovat. Ihmisenkään ei tulisi peitellä perimmäistä luontoaan. Mutta millainen on ihminen pohjimmiltaan?" Rimmruu pohdiskeli yrittäen päästä syvemmälle ihmisyyden ytimeen. "Olla asian ytimessä. Missä silloin ollaan? Sisäisessä tiedossa, viisaudessa, jota ei voi selittää? Mistä se tulee? Onko olemassa jotain, mitä ei voi aistein havaita?" Rimmruu tömisteli tupsujalkojaan ja nosti turpansa kohti taivasta. "Yhteys. Tunne maa jalkojesi alla, kohota pääsi korkeuteen. Kun antenni ja juuret on viritetty samalle taajuudelle, yhteys on saavutettu. Silloin liikkuu tieto ja taito seuraa perässä.

Kertun apuvoimat

"Tietenkin minä olen täällä, missä sitten? Olen minä tosin kuullut, että kylillä juorutaan minun ja perheeni lentäneen jonnekin ison kiven juureen, mutta se on kukkua se, sanon minä. En minä tiedä, kuka näitä juttuja levittää, mutta luulisi terveen järjenkin jo sanovan, ettei kivikasassa kannata asua. Eihän siellä ole edes kirvoja. Jos nämä juoruilijat keskittyisivät kehittävämpiin asioihin, he saattaisivat tietää, että me leppäkertut asumme puiden ja kasvien lehdillä." Leppäkerttu jatkoi matkaansa ja mutisi mennessään jotain siitä, mitä juorukelloille tulisi sen mielestä tehdä.

Tammen voima

"Kerttu, et taida ihan tietää mitä olet tekemässä", Rimmruu aloitti. "On totta, että puu sijaitsee sinun puutarhassasi, mutta uskoisin, että voin puhua koko Juuriston kylän nimissä sen puolesta. Se ei ole mikä tahansa puu vaan mahtitammi, jonka olemassaololle on tietty tarkoitus. Pappasi Fabian oli viisas mies ja hän ymmärsi, miksi puutarhaa kutsutaan puutarhaksi."... "Miten niin puutarha? En ymmärrä mitä tarkoitat." "Puu-tarha", Rimmruu sanoi painottaen sanan etuosaa ja koputti kaviollaan tammen kylkeä. "Ei ole sattumaa, että puutarhaa sanotaan nimenomaan puutarhaksi."

Kuu kuutamolla

Kauan, kauan sitten taivaan kodissa käytiin mittelö. Ikiaikaiset voimat panivat parastaan ja taivaan kangas täyttyi tähdenlennoista, räiskyvistä revontulista, iltaruskoista ja aamun kajoista. Planeetat heijastivat kuvajaisiaan tummalle taustalle ja kilpailivat kauneudestaan. Tähdistöt vilkuttelivat valojaan ja muuttivat olemustaan mitä mielikuvituksellisimpiin muotoihin. Viimeisenä tantereelle nousivat sisarukset Aurinko ja Kuu. Veli Aurinko, joka oli valinnut voimikseen valon ja lämmön, nousi voittajana kaikkein korkeimmalle muiden kumartaessa kaiken elämän antajaa. Sisarelleen Kuulle Aurinko lahjoitti oman heijasteensa ja antoi tämän hallittavaksi öisen taivaan. Näin vastakkaisuuksien maailmaa jäivät johtamaan Aurinko ja Kuu, ja siitä hetkestä lähtien nämä kaksi ovat hallinneet valon ja pimeyden tanssia, vuodenaikojen karkeloa ja lämmön ja kylmyyden vuoropuhelua, joka saa kaiken eläväksi.

Täytekakkumaa

Mato Mahtava ei voinut kuvitella mitään parempaa kuin olla mato. Se rakasti suuresti pimeää valtakuntaansa, maanalaista avaruutta, ja pulpahti aina tilaisuuden tullen maan pinnalle kertomaan kuulumisiaan. Madon kertomukset olivat kiehtovia, kuin löytöretkiä kaukaisiin maihin ja uusille tuntemattomille seuduille. "Tiedättekö, näin eilen jotain todella taidokasta. Törmäsin maamuruun. Enkä nyt tarkoita armasta rouvaani, vaan ihan oikeaa maamurua, murusta maata. Eikä siinä mitään, näenhän minä niitä päivittäin, koska olen itsekin osallisena niiden muodostumisessa, mutta tämä maamuru, se vasta oli jotakin", Mato maalaili innostuneesti. "Se oli valtava ja tasaisen pyöreä. En ole koskaan nähnyt niin vaikuttavaa ilmestystä. Itse asiassa niitä oli monta ja ne olivat yhteydessä toisiinsa muodostaen selkeän ympyrän. Se oli kuin maanalainen Stonehenge ja muodostelman keskellä näytti olevan menossa oikein kunnon kalaasit. Paikalle raahatiin koko ajan lisää kuivuneita lehtiä, neulasia, pienen pieniä oksan palasia ja kaikkea sitä, mitä maahan putoaa. Niitä siinä itse kukin pisti poskeensa ja tiedätte, että jotain tulee tietenkin ulos toisesta päästä. Osa porukasta pyöritti lisää maamuruja tai vahvisti jo olemassa olevia. Se oli hienoa!"

Maan lapset

Rimmruu jaksoi keskustella Violan kanssa ja vastata kysymyksiin luonnosta ja eläimistä. Hakiessaan illalla Violaa kotiin, Kerttu löysi Rimmruun ja Violan puutarhasta ja kuuli Rimmruun puhuvan lasten ja eläinten yhteydestä. Kerttu näki Violan nojautuvan vasten Rimmruun kylkeä pitäen tiukasti kiinni sen etujalasta. Seuraavana päivänä Rimmruu ja Viola keskittyivät kasvimaahan ja poni opasti Violaa vihannespenkkien hoidossa. Rimmruu kertoi vuoroviljelystä, sekaviljelystä, luonnonmukaisesta lannoituksesta ja kumppanuuskasveista. Viola kuunteli tarkkaavaisesti ja teki kysymyksiä. "Eivätkö kaikki kasvit pidäkään toisistaan? Minä luulin, että kasvit tulevat toimeen keskenään ja vain ihmiset nahistelevat. Rimmruu antoi esimerkin. "Jos istutan porkkanoiden viereen sipuleita ja salviaa, ne karkottavat porkkanakärpäsiä ja satoni on komea ja porkkanani suuria. Jos istuttaisin niiden viereen palsternakkaa, ne kilpailisivat samoista ravinteista ja kasvutilasta eikä kumpikaan jaksaisi kasvaa hyvin".

Maa-ilma

"Rimmruu, oletko koskaan ajatellut, miksi maailman nimi on maa-ilma? Siis maa ja ilma", Mato toisti vielä varmemmaksi vakuudeksi. Rimmruu nosti turpansa ruohikosta ja katsoi Matoa hieman tavallista tarkemmin. Hitsiläinen, pieni matohan harrasti syvämietteistä filosofiaa! "Itse asiassa en ole, enpä ole hoksannut koko asiaa", Rimmruu vastasi totuudenmukaisesti ja ymmärsi, ettei asioiden oivaltamiseen vaadittu vuosikymmenten opiskelua vaan pienet ja terävät aivot. Sellaiset Mato Mahtavalla selkeästi oli. "Minä luulen, että se johtuu siitä, että me kaikki tarvitsemme sekä maata että ilmaa voidaksemme elää", Mato jatkoi nojautuen hieman taaksepäin multakolosessaan... "Sinäkin poniseni makoilet nyt maan päällä ja hengität ilmaa keuhkoillasi. Jos kumpaakaan ei olisi olemassa, leijuisimme avaruudessa henkeä pidättäen eikä se olisi kovin kivaa pidemmän päälle". Rimmruuta nauratti ajatus avaruudessa leijuvasta madosta.


Puutarhaponi Rimmruu © 2016